Viktor Frankl löysi keskitysleirillä syyn elää (lisää hänen kirjassaan Man's Search for Meaning). Franklin kieltäytyi olemasta olosuhteiden uhri ja toimi aktiivisesti sekä rakentavasti. Me tiedämme lopputuloksen.
Kun vertaamme ihmisiä jotka onnistuvat niihin jotka epäonnistuvat huomaamme, että näiden kahden ryhmän käyttäytymistä säätelevät erilaiset toimintamoodit. Diener ja Weck (Erica Frydenbergin teoksessa Beyond Coping) antavat toimintamoodeille nimet: 1) helpless, 2) master-oriented. Vaikka eri toimintamoodit omaavilla ihmisillä on sama alkuasetelma, loppuasetelma muodostuu erilaiseksi. Hallintaan pyrkivät (eli master-oriented tyypit) haluavat parantaa suoritusta inkrementaalisesti ja uskovat yrittämiseen, kun taas avuttomat (eli helpless tyypit) hakevat välittömiä tuloksia. Hallintaan pyrkijät kykenevät parantamaan ongelmanratkaisuaan ja nauttivat haasteista, kun taas toiset eivät löydä itsenäisesti innostuksen lähdettä ongelmanratkaisusta, eivätkä opi uusia taitoja. Avuttomien pääasiallinen ero verrattuna hallintaan pyrkiviin on kulminoituu seruraavasti: Jos et ole seppä syntyessäsi, älä edes yritä.
Tarkasteltuani Reasonin kirjasta (Human Error, 1990) asiaa toisesta näkökulmasta on huomattava, että hyvä ongelmanratkaisija kykenee reflektoimaan tilannetta, tekemään tilannehypoteesin sekä testaamaan sen oikeellisuutta ja kestävyyttä. Huono ongelmanratkaisija tekee vaillinaisia & vääriä hypoteesejä, joita hän testaa vain osittain tai ei ollenkaan, hän saattaa jopa etsiä vahvistusta väärälle hypoteesille. Täten huono huononee tai pysyy entisellään ja parempi jalostuu.
Nämä samat lainalaisuudet näyttävät pätevän niinkin arkisissa tilanteissa kuin laihduttamisessa. Dweck et al. keskittyivät pitkälti intelligenssin tutkimiseen oppimistilanteissa, mutta heidän ydinasiaa voidaan soveltaa myös muille elämänosa-alueille. Törmäsin taannoin Tampereella tehtyyn tutkimukseen laihduttamisesta. Tutkimuksessa laihtuneiden mielikuvat muuttuivat, kun taas lihavuutensa orjuuttamat eivät puolentoista vuoden aikana suostuneet kehittämään itselleen suosiollisempia mielikuvia tilanteestaan "no, ne huonot geenit...", "no se mäkkärin uusi mainos saa minut syömään", "no ku se fillari varastettiin vuonna 0 ja 1"...
Ongelmanratkaisutapojemme ei tarvitse olla täydellisiä, jotta voimme elää. On julmaa ajatella, että tietyt ongelmanratkaisutavat on opittu pienenä ja ihminen on koko elämänsä niiden orja. Tosin vapautuminen vaatii suunnattomasti proaktiivista työskentelyä. Niinpä jälleen kerran mikä tahansa kaaosta järjestävä effortti vaatii energiaa muodossa tai toisessa.
