Palveluyhteiskunta edellyttää kulutusvalintoja

Suomalainen yhteiskunta on vaurastunut merkittävästi viimeisen sadan vuoden aikana. Suomalaiset hankkivat enemmän ja vapaa-ajan käsitekin on tullut tutuksi. Internetin ja tietotekniikan lisääntynyt käyttö ovat luoneet mahdollisuuden tarjota esimerkiksi pankkipalveluita 24 tuntia vuorokaudessa paikkariippumattomasti. Suurin osa suomalaisista kykenee ja haluaa käyttää kyseisiä palveluita. 90-luvulla esiintynyt laskunmaksuautomaatin vastarinta on pienentynyt, ja varsinkin nuorempi sukupolvi miltei poikkeuksetta käyttää nettipankkipalveluita ja muita palveluita sujuvasti. Itsepalvelukonsepti ja ympärivuorokautinen palvelu ovat lyöneet itsensä hyvin läpi tässä harvaanasutussa maassa.

Entä sitten ravintolassakäynti? Siihen itsepalvelukonseptit eivät sovellu kaikissa yhteyksissä. Useamman tähden ravintolan ei kuulu juoksuttaa asiakkaitaan kassalla maksamassa annosta. Toisaalta pikaravintoloissa, kuten McDonalds, Hesburger, Arnolds ja SubWay, on ymmärrettävää että halpaan hintaan ei sisälly palvelukonsepti. Tuotteiden ja palvelun edullisuus perustuu asiakkaan yhteistoimintaan. Mikä jättäisimme jokainen lautasemme ja tarjottimemme pöytään aiheuttaisi se ylimääräistä työtä niille työntekijöille, jotka ovat palkkalistoilla tällä hetkellä. Toisaalta uusien henkilöiden palkkaaminen näkyisi ennen pitkää tuotteiden hinnoissa, mutta sillä välin käyntimme edellä mainituissa pikaruokaloissa olisi ollut epämielyttävää epäsiistin ympäristön takia.

Kotisiivouspalvelut ovat lisääntyneet viime aikoina johtuen kotitalousvähennyksestä. Tämä on oiva esimerkki siitä, kuinka yksityiset ihmiset ovat arvottaneet vapaa-aikaansa - enää ei kannata tehdä sitä, minkä joku toinen voi tehdä paremmin ja nopeammin. Voisimme kuitenkin käyttää vieläkin aktiivisemmin palveluita hyväksi, ja ilmankin verohelpotuksia. Esimerkiksi autonrenkaiden vaihto sujuu ammattilaiselta parissa kymmenessä minuutissa ja renkaatkin säilyvät koko vuoden rengashotellissa. Enää ei tarvitsisi raahata talvirenkaita ullakolta ja vaihtaa niitä auton alle luoteistuulen viimassa kohmeisin sormin jollakin märällä parkkipaikalla.

Kuluttajina meidän tulee arvottaa aikaamme ja palveluntarjoajien osaamista uudella tavalla. Opettajan ei tarvitse olla kotiparturi, eikä IT-ammattilaisen tarvitse vaihtaa autonrenkaita. Kannattaa tehdä sitä missä on hyvä ja nauttia jonkun muun kyvystä tehdä jokin toinen asia paremmin.

Frustraatiota tietokoneista

Ceaparu et al [1] mukaan tietokoneiden ja muun teknologian käyttöön liittyvä frustraatio aiheutuu mm. käyttäjän tai koneen virheestä ja pitkistä latausajoista. Frustraation määrä on suhteessa käyttäjän tavoitteen tärkeyteen eli mitä korkeampi koettu tärkeys on, sen korkeampi on myös mahdollinen koettu frustraatio myös. Edellisen tutkimuksensa perusteella suurimman osan virheistä aiheuttavat webbiselaimet, email- ja tekstinkäsittelyohjelmat. Ihmisten työajan hävikki johtuen frustraatioon kuluvasta ajasta on tutkimuksen mukaan 47-53% käytetystä ajasta PC:n kanssa. Prosentuaalinen osuus on hyvin suuri ja siitä aiheutuvat taloudelliset kustannukset myös. Lisäksi nämä frustraatiotekijät lisäävät työstä aiheutuvaa stressiä.

Työssä käytettyjen työvälineiden tarkoitukseen sopivuus on merkittävä osatekijä työviihtyvyyden ja -tulosten kannalta. Esimerkiksi "antiikkiset" PC:t, varusteittuna uusilla käyttöjärjestelmillä, ovat omiaan ärsyttämään käyttäjiä aiheuttamalla pitkiä vasteaikoja ja tiuhaa kaatumis/jumittumistahtia. Lisänsä käyttäjien turhautumiseen tuo tietojärjestelmien kehittämisen nykymenetelmät, jotka ovat varsin suppeita - esimerkiksi ihmisen lyhyen muistin kuormittumista harvoin edes hoksataan ajatella ja etenkin erityisryhmien mm. ikääntyvien erikoistarpeet unohtuvat kokonaan. Käyttäjä ei todellakaan ole tyhmä - hänellä on vain erilainen ajatusmaailma ja kyvyt kuin teknisesti orientoituneella suunnittelijalla. Nykytilanne tarjoaa mahdollisuuden hyötyä sosiologian, antropologian ja psykologian osaamisesta myös tekniikan tiedeyliopistoissa.

Tietotyö ja teollinen elinympäristö pyrkivät muokkaamaan ihmistä nopeammin kuin mikään on koskaan aiemmin sitä muokannut. Tekniikka ja teknologia tulisi ennen kaikkea valjastaa hyödyksemme siten, että balanssi ihmisen voimavarojen ja tekniikasta saatavan tuen välillä voisi säilyä.

[1] Ceaparu, Lazar, Bessiere, Robinson, Schneiderman. Determining Causes and Severity of End-User Frustration. Int. J of Human-Computer Interaction. 2004.

Master vs. olosuhteiden uhri

Viktor Frankl löysi keskitysleirillä syyn elää (lisää hänen kirjassaan Man's Search for Meaning). Franklin kieltäytyi olemasta olosuhteiden uhri ja toimi aktiivisesti sekä rakentavasti. Me tiedämme lopputuloksen.

Kun vertaamme ihmisiä jotka onnistuvat niihin jotka epäonnistuvat huomaamme, että näiden kahden ryhmän käyttäytymistä säätelevät erilaiset toimintamoodit. Diener ja Weck (Erica Frydenbergin teoksessa Beyond Coping) antavat toimintamoodeille nimet: 1) helpless, 2) master-oriented. Vaikka eri toimintamoodit omaavilla ihmisillä on sama alkuasetelma, loppuasetelma muodostuu erilaiseksi. Hallintaan pyrkivät (eli master-oriented tyypit) haluavat parantaa suoritusta inkrementaalisesti ja uskovat yrittämiseen, kun taas avuttomat (eli helpless tyypit) hakevat välittömiä tuloksia. Hallintaan pyrkijät kykenevät parantamaan ongelmanratkaisuaan ja nauttivat haasteista, kun taas toiset eivät löydä itsenäisesti innostuksen lähdettä ongelmanratkaisusta, eivätkä opi uusia taitoja. Avuttomien pääasiallinen ero verrattuna hallintaan pyrkiviin on kulminoituu seruraavasti: Jos et ole seppä syntyessäsi, älä edes yritä.

Tarkasteltuani Reasonin kirjasta (Human Error, 1990) asiaa toisesta näkökulmasta on huomattava, että hyvä ongelmanratkaisija kykenee reflektoimaan tilannetta, tekemään tilannehypoteesin sekä testaamaan sen oikeellisuutta ja kestävyyttä. Huono ongelmanratkaisija tekee vaillinaisia & vääriä hypoteesejä, joita hän testaa vain osittain tai ei ollenkaan, hän saattaa jopa etsiä vahvistusta väärälle hypoteesille. Täten huono huononee tai pysyy entisellään ja parempi jalostuu.

Nämä samat lainalaisuudet näyttävät pätevän niinkin arkisissa tilanteissa kuin laihduttamisessa. Dweck et al. keskittyivät pitkälti intelligenssin tutkimiseen oppimistilanteissa, mutta heidän ydinasiaa voidaan soveltaa myös muille elämänosa-alueille. Törmäsin taannoin Tampereella tehtyyn tutkimukseen laihduttamisesta. Tutkimuksessa laihtuneiden mielikuvat muuttuivat, kun taas lihavuutensa orjuuttamat eivät puolentoista vuoden aikana suostuneet kehittämään itselleen suosiollisempia mielikuvia tilanteestaan "no, ne huonot geenit...", "no se mäkkärin uusi mainos saa minut syömään", "no ku se fillari varastettiin vuonna 0 ja 1"...

Ongelmanratkaisutapojemme ei tarvitse olla täydellisiä, jotta voimme elää. On julmaa ajatella, että tietyt ongelmanratkaisutavat on opittu pienenä ja ihminen on koko elämänsä niiden orja. Tosin vapautuminen vaatii suunnattomasti proaktiivista työskentelyä. Niinpä jälleen kerran mikä tahansa kaaosta järjestävä effortti vaatii energiaa muodossa tai toisessa.

Ahvenanmaalla visiitillä

Ruotsin reissulta on palattu takaisin Suomeen. Ja pienoiseen sähläykseen meni ensimmäinen kuukausi. Nyt alkaa olla taas asiat sillä mallilla, että energiaa riittää harrastuksille. Muuttaminen ja remontointi voivat sitten olla täyttä kaaosta. Kaaosmittarini näytti aseikolla 0-10 jo lukemaa 6; jääkaapista oli vaikea löytää ruokaa siirtämättä 10 tavaraa tieltä päästäkseen jääkaapille saakka sen lisäksi, että jääkaapille menon keskeytyi jatkuvasti = +1 aste edelliseen.

Ehdin viettää jo kesälomaakin, jonka aikana tutustuin Ahvenanmaahan fillarilla. Reissun aikana paljastui, että saarella eletään "eilistä"; Mannermaalainen Hesari tuodaan saarelle päivän myöhässä. Ah, mikä ihanuus olikin saada Turun juna-asemalla päivän Hesari käsiin. Kaupat saaristossa olivat osittain kuin 80-luvulta. Muistan pienenä asioineeni isäni kanssa samankaltaisessa kyläkaupassa kuin esimerkiksi eräs kauppa Brändön saarella. Kaikkea perustavaraa löytyi aina näkkileivästä muttereihin. Perustavaraa, ei siis mitään erikoistuotteita, joita saa vaikkapa kolmen koon marketista.

Saaristo on sen verran pienikokoinen, että fillari on sovelias kulkuväline. Tosin jostakin esitteestä sain virheellisen tiedon siitä, että Ålanti olisi tasaista maastoa. Ehkä se ei Norjaakaan ole, mutta kyllä siellä niitä mäkiäkin on. Päivämatkaksi tuli noin 30-50 km, joka vaikutti ihan soveliaalle matkalle. Aikaa jäi myös muuhun kuin polkemiseen. Maarianhaminan leirintäalue ja Mariebad ovat mainioita palveluiltaan. Myös Brändön campingalue ansaitsee erikoismaininnan ystävällisen ja monipuolisen palvelun tarjoavana edullisena leirintäalueena. Tosin maa Brändössä oli kivikkoista, ja teltanpystytys varsin haasteellista.

Silmiinpistävin asia oli Ruotsin lipun runsas liputus. Siellä missä salkoon oli nostettu sinivalkoinen ei viereltä oltu unohdettu naapurimaan sinikeltaista.

Matkan loppupuolella, Turussa, tahaton tilannekomiikka yllätti:
Epäilyttävännäköinen mies lähestyy suojatien yli ystävääni.
- Missä täällä on lähin kapakka, kysyy lähestyvä mies.
- En ole paikallisia, sanoo ystäväni.
Mies näyttää lähentyvän ystävääni liiaksi ja pikaistuksissani hoksaan tien toisella puolen Paviaani-nimisen baarin.
-Kato tuolla, Paviaani, tien toisella puolella, huudahdan ja kiskon hekottelevaa ystävääni tien toiselle puolelle.

Matkalta poimittua

Tämä viikko oli kaiken kaikkiaan rennommasta päästä täällä Ruotsinmaalla. Viikko käynnistyi kahdella vapaapäivällä, joista tiistaita vietettiin kansallispäivänä (ent. Ruotsin lipun päivä). Kansallispäivää vietettiin toistamiseen vapaana, ja sen takia käytännöt eivät vielä ole kovin selviä esimerkiksi sen suhteen millaista palkkaa työntekijälle tulisi maksaa. Minä vietin päivän lukemalla kirjoja ja shoppaamalla sekä fiikkailemalla.

Kirjat olivat ihan asiaakin - ongelmanratkaisua. Yksi tavallisimmista tavoista ratkaista ongelmia, similarity matching voi johtaa epäloogiseen käyttäytymiseen. Otetaan esimerkiksi junamatkustus, joka on kivaa - varsinkin jos on opiskelija Suomessa. Ja paljon ajottain matkaneena on helppo muistaa tilanne, jossa edellä mainittu asia ilmenee:

...
-Tässä olisivat matkalippusi, VR:n palveluneuvoja.
-Kiitos, matkalainen.
-Hyvää matkaa, VR:n palveluneuvoja.
-Kiitos samoin, matkalainen.
...

Toinen tavanomainen ongelmanratkaisutapa on frequency gambling. Arkinen esimerkki on päivämäärä. Yleensä se annetaan muodossa pp.kk.vv Suomessa, tästä poikkeavat muodot kuten vv.kk.pp aiheuttavat virheitä.

...vaikuttaa ulkonäkönsä perusteella umpikujalle jatkonsa suhteen....

Kieroon kasvatettua

Inhimilliset erehdykset ja virheet, jotka voivat aikaansaada katastrofaalisia seurauksia, johtuvat usein vaillinaisesta suunnittelusta ja mahdottomien tai hyvin epätodennäköisenä pidettyjen tapahtumaskenaarioiden toteutumisesta. Nykyinen yliopisto-opetus ei anna kattavaa näkemystä kokonaisvaltaisesta tuotesuunnittelusta ainakaan ohjelmistopuolella. Opiskelija oppii ehkä teknisen pätevyyden. Nykyiset käytännöt työelämässä johtavat siihen, että päätökset tehdään tähtäämällä maksimaaliseen tuottavuuteen osin turvallisuuden sekä käyttövarmuuden kustannuksella. Nykyisten suunnittelumenetelmät eivät taakaa vastuullista suunnittelua, ja tämä jättää tilaa virheille tuotetta käytettäessä.

Yksi parannuskohta koulutuksessa olisi antaa eväitä nähdä tuotekehitys kokonaisvaltaisesti. Vastuullisuutta tulisi korostaa, jotta yksittäisten laiminlyöntien kuten satunnaisesti ohjelmassa esiintyvän virheen ei annettaisi kasaantua yhdessä monien muiden tekijöiden kanssa aiheuttaen mahdollisesti stressaavia tilanteita, ja jopa onnettomuuksia. Käyttäjäystävällinen suunnittelu on muutakin kuin käyttäjien tutkimista, se muotoutuu vastuullisen kooderin käsissä. Ja loppuviimein edellytys vastuulliselle kooderin toiminnalle on organisaatio, joka tukee ja pitää keskeisinä arvoinaan niin käyttäjäystävällisyyttä kuin turvallisuutta.

Opetettu ja vallitsevat käytänteet tulisi kyseenalaistaa. Osittain vähäinen kyseenalaistus johtunee sisääntulevien taipumuksesta suunnata mielenkiintonsa suurelta osin vain tekniikkaan. Suutarin pysyminen lestissään auttaa tosin häntä pääsemään helpommalla, koska hänen ei tarvitse kyseenalaistaa taitojaan tai näkemyksiään. Tämä sisäänrakennettu suuntautuneisuus ja omien näkemyksien kyseenalaistamattomuus lienevät perua kasvatuksesta, koulutuksesta ja yhteiskunnasta. Miksi ihmeessä pitäisi pitäytyä yhdessä oikeassa vastauksessa, koska on ehkä vain oikeampia vastauksia.

Uppsala on viihtyisä ja kaunis kaupunki. Viihtyisän siitä tekee etenkin luonto, joka on rehevämpi ja monimuotoisempi kuin Tampereella. Nappasin perjantai-iltana muutamat kuvat matemaattis-informaatiotieteellisen yliopistorakennuksen ympäristöstä.
Uppsalan yliopisto on levittäytynyt ympäri kaupunkia. Nämä kuvat ovat Polacksbackenilta, jossa olen ollut viimeiset viikot.

Jos braillella varustettu keksipaketti edusti erikoisryhmien huomiointia tuotesuunnittelussa, niin seuraava on sitten vastakohta - se vastustaa kenen tahansa toimintaa. Uudella designilla varustettu jugurttipurkki avataan nykertämällä ensi muovisen spiraalin pää sormiin. Sen jälkeen spiraalia vedetään, jolloin purkin suu aukeaa kierros kierrokselta. Ensimmäinen vaikeus voi olla siinä, että spiraalin alkuosa katkeaa ja siinä tapauksessa tarvitaan sorminäppäryyttä ja voimaa, jotta spiraalista saadaan uudelleen kiinni. Tämän jälkeen spriraali voi katketa sitä vedettäessä, ja toisekseen jos spiraali ei katkea kesken vaan vedetään loppuun saakka kysymykseksi jää lentääkö ruotsalainen jugurttia ylt'ympäriinsä niin kuin suomalainen vai voidaanko olettaa että se pysyy spiraalissa kiinni?

Mummo ei saa tätä kyllä auki, koska minäkin selvisin siitä vain sisukkaasti yrittämällä. Markkinoija on ehkä ajatellut, että mummot eivät ole tämän tuotteen käyttäjäryhmää. Tosin tämä loistava oivallus estää käyttämistä - ehkä tämmöinen design voisi olla tupakka-askeissa ja viinapulloissa.

Managing Existing Chaos

On hiukan kummallista, että ihmisen tulisi sopeutua olemassa oleviin tietoteknisiin ratkaisuihin, varsinkin kun ratkaisut ovat mukautuvampia ja helpommin muutettavia kuin ihmiset. Uppsalassa otettiin vast'ikään käyttöön potilastietojärjestelmä, jonka tarkoituksena oli yhdistää kunnan julkisen sairaanhoidon eri osastojen potilastietokannat samaan järjestelmään. Projektia alotettaessa (noin vuonna 2001) konsultoitiin myös Uppsalan yliopisto HCI (Human Computer Interaction) -laitokselta projektin onnistumistodennäköisyyttä, joka arvioitiin nollaksi. Nollaksi siksi, että projekti yksinkertaisesti sisälsi liian monia ongelmia ja haasteita, jotta ne voitaisiin ratkaista kertarysäyksellä.

Tämän viikon Upsala Nya Tidningenissä asiaa puidaan. Järjestelmä, joka tähän mennessä on maksanut noin 24 milj. euroa, on aiheuttanut potilastietojen sekoittumisen, terveistä on tullut yllättäen psyykkisesti sairaita, ja henkilökunnan stressi ja sitä kautta poissaolot ovat lisääntyneet. Potilaat ovat lisäksi valittaneet henkilökunnan keskittyvän enemmän tekniikan hallintaan kuin potilaisiin. Kukapa päästäisi dementikkomummoaan lekurille, jos järjestelmät sekoittavat potilastietoja. Toisaalta kukapa lekuri uskaltaa määrätä hoitoakaan, jos ei ole mitään varmuutta tietojen asianmukaisuudesta.

Kyky suunnitella tuotteita ihmisille ei näytä olevan synnynäinen ominaisuus, taitoa tulisi opettaa. Ainakin Cambio Healtcare Systems -firman suunnittelijoille se ei olisi pahitteeksi. Suunnittelijat tuskin tiedostavat laajempaa vastuuta, joka heillä on tuotteen käytön kokonaismukavuudesta. Toisaalta uskon että hyvä ohjelmistosuunnittelija huomioi myös loppukäyttäjän tuotesuunnittelussa tai ainakin rehellisesti tiedostaa haasteen ja palkkaa käytettävyysasiantuntijan. Ruotsin Arbetsmiljöverket (vapaa suom. Työympäristölautakunta) uhkaa em. tietojärjestelmän valmistajaa noin 20 000 euron sakoilla rikoksesta työympäristölakia vastaan. Lait lienevät minimirajat, joiden tarkoituksena olisi taata asianmukaiset olosuhteet. Työympäristön IT-systeemin kohdalla lait ovat vielä hyvin alkutekijöissään, mutta niiden osuus lisääntynee, mikäli tämänkaltaiset laiminlyönnit lisääntyvät. Jotta maailma ei näyttäisi pelkästään "synkälle" päätin tutustua Linnéen, joka asusti Uppsalassa.

299 vuotta sitten uppsalainen Linnaeus kehitti loogisen eläin- ja kasvikunnan nimeämiskäytänteen korvaamaan antiikkisen luokittelujärjestelmän. Keskiajalle saakka kasvit jaettiin kreikkalaisen Theophrastuksen (300 ekr) mukaan puihin, puskiin, puolipuskiin ja yrtteihin, jotka edelleen jaettiin lehden muodon, kasvupaikan ja eliniän mukaan. Dioscorides (77 jkr) tarkensi vielä jakoa lisäämällä siihen aromaattiset, keittiö- ja lääkekasvit. Tällä jaolla pärjättiin pitkään, kunnes von Linné ratkaisi entisen järjestelmän kumuloituvan monimutkaisuuden esittelemällä Systema Natvraen (1735). Lisäksi Linnélle esitteli ekologisen ajattelutavan ensimmäistä kertaa.

Vivat Linnaeus! Hepun historia on tutustumisen väärti. Alun alkaen pappissukuun syntyneen piti jatkaa perinnettä, mutta tuli jossain vaiheessa toisiin aatoksiin. Henkilökohtainen fiksaation ja sen toteuttamisen ansiosta hän elää vielä tänäänkin. Linné loi järjestystä kaaokseen käyttämällä siihen omaa aikaansa. Aika on kuin energiaa, joka mahdollistaa esimerkiksi molekyylien rakentumisen kaaoksen kustannuksella.

Jokainen tutkija pyrkii omalta osaltaan luomaan järjestystä vallitsevaan kaaokseen. Tosin kuinkahan usein lopputulos onkin yhtä kuin lisää kaaosta kokonaisuuden kannalta katsottuna. Yksilötasolla kaaoksesta on kuitenkin päästävä eroon tai sitä on hallittava tavalla tai toisella, jotta yksilön toiminta on mahdollista niin tutkimuksen kuin arkielämänkin tasolla. Tosin oma tutkimukseni ja artikkelin kirjoittaminen täällä näyttää olevan ainakin osittain kaaosta. Usein eteneminen on kompromissien tekemistä ja kenties tyytymistä ratkaisuihin, joita voidaan pitää kelvollisina joskaan ei täydellisinä. On hyvin harvoja asioita, joissa kannattaa toimia perfektionistin tarkkuudella - ellei se perfektionismi sitten ole henkilökohtainen tapa luoda järjestystä kaaokseen eli hallita sitä. Kaaoksen olemassaolo mahdollistaa sen, että voimme ylittää rajojamme ja tunnistaa rajallisuutemme.

Hyvää helatorstaita!

Perjantaina olin puolityöpäivää katselemassa ohitusleikkausta, jossa ohitettiin kolme sepelvaltimotukosta. Yllätyin siitä, että leikkaus oli miltei veretön. Toisin oli joskus aikakaudella miekka ja kirves, jolloin leikkauksessa saattoi kulua useita kymmeniä litroja siirtoverta. Mielikuvani sydämmestä mukavana, väsymättömänä punaisena möykkynä rinnassa konkretisoitui. Nykyään mielikuvani edustaa rumaa rasvaihramöykkyä. Ehkä se sydänkin pulskistuu ja kalkkeutuu, jos takapuoli leviää ja maha kasvaa.

Leikkauksen aikana ruumiinlämpö laskettiin kolmenkympin tietämiin, jotta elimistön hapenkäytön vähennyttyä murto-osaan tavallisesta voitaisiin vähentää ulkoisesti ylläpidetyn verenkierron aiheuttamaa rasitusta. Lisäksi pysäytetyn sydämmen lämpötila laskettiin kymmeneen asteeseen, jotta se kestää hapettomia olosuhteita leikkauksen aikana. Lämpötilan noustamisen jälkeen leikkauksen lopussa rasvamöykky alkoi spontaanisti sykkiä. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, joka vahvistaa käsitystäni siitä, että elämä on meissä kumman sitkeässä kiinni fyysisellä tasolla aikansa. Me voimme tosin valinnoillamme edistää sen loppumista tavanomaista aiemmin.

Yliopistokulttuuri on jossain määrin erilaista täällä kuin Tampereen teknillisellä yliopistolla. Tutkijoiden ja opiskelijoiden välinen vuorovaikutus on vähäisempää, ja rajoittuu pitkälti kursseihin ja opinnäytetöiden ohjaamiseen. Opiskelijat ovat täällä vain satunnaisesti harjoittelussa kesällä, eikä heitä ole miltei jatkuvasti assareina kursseilla kuten TTY:llä. Toisaalta tutkijoille pääasia on väitöstyön tekemisen kautta kouluttautuminen tutkijaksi. Määräaikaisia projektitutkijoita en ole tavannut. Tämä viitannee siihen, että yliopiston rahottaessa osan opinnoista tutkimustehtäviin haetaan ja valikoidutaan. Esimerkinomaisesti yhtä jatkotutkijan paikkaa haki yli 30 hlö, ja meneilläänoleva hakuprosessi on kestänyt jo reilun kuukauden. Jatko-opinnot ovat siis ennenkaikkea koulutus tutkijan ammattiin.

Muuttaessa ulkopaikkakunnalle tai ulkomaaille saakka löytyä pieniä arkielämän kummallisuuksia. Kummallisuudet ovat varmastikin Ruotsissa pienempiä kuin Intiassa. Mutta esimerkiksi tullessani Ruotsiin meni muutama päivä bongata niinkin tavanomainen asia kuin roskis. En nähnyt missään ulkona roskiskatosta. Lopulta kun roskavuori melkein alkoi huolestuttavasti itsestään vyöryä kohti ulko-ovea rohkaistuin ja kysyin työkaveriltani asiaa. Hän esitteli minulle yhden nerokkaimmista ruotsalaisista patentoituista ratkaisuista carbage chuken. Roskaputki sijaitsee kerrostalon rappukäytävässä, ja siihen voi tiputtaa kätevästi roskat töihin lähtiessään.

Loistava ja helpottava ruotsalainen keksintö, joka ei ole päässyt leviämään laajemmalle. HSB patent -teksti ja kahva eivät olleet kyllin intuitiivisia, jotta olisin heti keksinyt luukun olevan roskaputki, jonne kotitalousjätteet tiputetaan.

Uppsalan yliopistosta uutisoitiin Uppsala Tidningenissä yllättävä lomautustapaus. Yliopiston 50 työntekijää lomautettiin ilman suurempia keskusteluja. Lomautukset hoidettiin kyseisten reesus-ressujen kohdalla eläkejärjestelyin. Tosin apinoille etsitään yhä sijoituspaikkaa.

Smålantilaista herkkua

Viikon aikana olen pohtinut, millä perustein murskalaitteet ja junaliikenteen valvontakeskukset voidaan luokitella Vicenten mukaan monimutkaisiksi sosioteknisistä systeemeiksi (Vicente on tutkinut työtä kognitiivisen analyysin avulla. Lisätietoja aiheesta hänen kirjassaan Cognitive Work Analysis). Vicente tunnistaa monimutkaisten systeemien koostuvan mm. systeemin ajanmukaan vaihtuvasta tilasta, maantieteellisestä hajautuneisuudesta, sosiaalisten suhteiden monimutkaisuudesta, systeemin tilasta saatavan tiedon epätäsmällisyydestä, satunnaisista häiriötilanteista jne. Lukiessani määritteitä en voinut välttyä ajatukselta, että Vicenten kuvaamat tekijät ovat läsnä myös monimutkaisissa projekteissa. Esimerkiksi globaali tuotekehitysprojekti, jonka osaprojektit ja työntekijät ovat maantieteellisesti hajallaan, ja jossa yhden osapuolen virhe johtaa muutoksiin koko projektissa, voidaan luokitella monimutkaisesti Vicenteä soveltamalla.

Kielitaidon taso voi saattaa hassuihin tilanteisiin - lenkiltä tullessani vanha nainen tympääntyi minuun, kun ei saanut haluamaansa palautetta. Täti pyyti kantamaan ostoskassit autosta ulos, mutta minulta jäi pätkä lausetta rekisteröimättä kuunnellessani musiikkia, ja loput lauseesta taisi joutua väärään osoitteeseen, kun kuuleminen ei johtanut ymmärrykseen. Paras tapa toimia on livetä nopeasti kotioven taakse, mikäli oletetaan, että käsilaukku heiluu jo. Onneksi ei heilunut ja sain sen verran selvää kysymällä, että ostoskassit tuli kannettua hänen puolestaan. Näinhän ei olisi käynyt, jos minuun olisi tatuoitu "...finne talar inte..." Hetki sitten tympääntynyt täti olikin nyt jo ihan eri mielellä, kun oli tajunnut etten ole paikallisia. Näitä väärinkäsityksiä sattuu, vaikka puhuisimme samaa kieltä. Ruotsissa näyttää olevan useita murteita, ja ihan sujuvasti korva ei totu jatkuvasti vaihtuvaan murteeseen kahvipöydässä.

Mennä viikolla tutustuin myös paikalliseen postilaitokseen. Postitin äitienpäiväkorttia ja postimerkkejä etsiessäni selvisi, että postitoimisto on vihonviimeinen paikka etsiä niitä. Toisekseen postimies kuljettaa paketin kotiin riippumatta onko asianomainen kotona ja mahtuuko se oviluukusta sisään. Mikäli vastaanottaja ei ole kotona, ripustetaan paketti muovikassissa ovenkahvaan odottamaan kotiintulijaa, joka voi poimia rappukäytävästä omaisuutensa kätevästi kotiin tullessaan.

Menneisyys - emme ole olleet siellä kun se tapahtui, mutta rakennamme omat merkimme sen jäänteiden rinnalle. Tulevaisuus...

Mikäli kiinnostaa mainitsemani ruotsalainen herkku, Smålantilainen juustokakku, niin pieni kuuklaus paljasti Ruotsin parhaan kakun sijainnin. Kakku on aiemmin tarjottu varsinkin häissä, ja ei ihme kun katselee ainesosia. Suomensin reseptin, mutta en ole kokeillut sitä. Työkaverin mukaan hyvää tulee.

6 l maitoa
6 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
5 dl vispikermaa
1 1/3 dl sokeria
2 rkl juustonjuoksutinta
5 mantelia (kuorittuina ja jauhettuina)

Valmistus: Lämmitä maito 37 C. Vispaa jauhot litraan maitoa ennen kuin sekoitat ne koko maitomäärään. Lisää juoksutin. Anna maidon hyytyä (½ - 1 h). Sekoita juustomassaa sen verran, että se jakautuu osiin. Siirrä massa liinalle ja anna valua. Lisää massaan kananmunat, kerma, sokeri ja mantelit. Laita isossa vuoassa uuniin (175 C). Pinnan saatua väriä, ota pois uunista (paistoaika on n. 1 h). Reseptiä voi muunnella makuaineiden osalta haluamallaan tavalla. Kakku nautitaan vasta seuraavana päivänä, lämpimänä tai viileänä hillon kera.

Toimistotyötä ja kahvia

Uppsalan yliopistolla on pitkä sarka mm. toimistotyön, stressin, IT:n käytön ja niiden vaikutuksien tutkimisessa. Osittain työ pohjautuu Karasek-Theorellin näkemykseen (tutkimus löydettävissä mm. Vicenten kirjasta Cognitive Work Analysis) subjektiivisesti koetun vaatimuksen, kontrollin ja stressin vuorovaikutuksesta, jota Åborgin on soveltanut. Åborgin mukaan yli 6 h/pv voidaan pitää eräänlaisena rajapyykkinä, jonka jälkeen näyttöpäätetyön haitat kasvavat huomattavasti. (7.45-6) h = 1.45 h - vain 1.45 h muuta kuin näyttöpäätteen tuijotusta ja hiirellä leikkimistä. Jos työskennellään 7 h ruudun ääressä per päivä ei aikaa edes jää oleellisten sosiaalisten kontaktien muodostumiselle, jotka voivat tietyissä tilanteissa olla tärkeitä. (Carl Åborg muuten väitteli aiheesta Uppsalan yliopistossa 2002)

Kesäisiä tunnelmia - nyt on viikon verran ollut reilua kahtakymmentä, ehkä 24 C korkeimmillaan.

Mitä muuta tulisi tehdä tai olla tekemättä? No tietenkin juoda kahvia! Täällä se tule ainakin suoritettua kaksi-kolmekertaa työpäivän aikana. Täällä on nimittäin viralliset kahvitauot klo 9 ja 15, jolloin kaikki istuvat kahvipöydässä juttelemessa ankeriaista ja smålantilaisesta juustokakusta. Kahvin nauttiminen on erään tutkimuksen mukaan ensisijainen antioksidanttien lähde amerikkalaisille. Samaa trendiä ennustetaan myös Britteihin tulevaisuudessa. Mutta toisaalta yli neljä kupposellista mustaa lientä korreloi positiivisesti naisten osteoporoosin kanssa viimeisimpien Uppsalassa tehtyjen tutkimuksien mukaan. Yltäkylläisyyden keskellä valitsemme syödä kehnosti, vaikka tarjolla on parempi valikoima kuin koskaan aiemmin. Tosin luonto on monellakin tapaa fiksu ja sisällyttänyt kasveihin, juuriin sekä hedelmiin suurimman osan meille pakollisista hiven- ja ravinneaineista. Joskus sitä vaan ihmettelee järjellisen olennon taipumusta tavoitella mielihyvän kokemuksia riippumatta seurauksista. No se smålantilainen juustokakku oli todella makoisaa. Mmm...mmm.... lounas yliopistoravintolassa jäikin sitten väliin.

Uppsalassa on puhuttu pääasiassa englanninkieltä, tosin kahvipöytäkeskustelut ja raportit ovat ruotsiksi. Tapa ääntää ruotsia on erilainen kuin mitä Suomessa ruotsinkielen tunneilla on oppinut ja tutkimustyöpainotteisessa työssä ei avaudu monia päivittäisiä tilanteita harjoitella kielitaitoa, mikä sinänsä on hiukan harmillista. Tosin asiaa kompensoivat yhteiset kahvitauot ja lounaat. Työssäni olen päässyt tutustumaan mielenkiintoisiin sovellusalueisiin kuten junaliikenteen valvontakeskukset, junan ohjaamot ja laivojen komentosillat.

Gårdagens fånge

Arkena postiluukusta kolahtavat Gigantin ja Bauhausin jo Suomesta tutut esitteet, tosin ruotsinkielellä varustettuna, saavat olon tuntumaan kotoisaksi. Samoin katukuvassa kyltit, H&M ja Stadium, sekä sateinen ja takatalvinen kevätsää auttavat tuntemaan tämän melkein kuin kotipaikkakunnaksi. Päätin kuitenkin ottaa esille joitakin eroja, jotka eivät ole niin materiaalisia kuin edellä mainitut.

Rakentava keskustelu, joka pyrkii näkemykseni mukaan kompromissiin tai muutoin yhteisen jaetun näkemyksen syntymiseen, on tavanomaisempaa täällä näiden muutaman viikon kokemuksen perusteella. Lopputulosta ei voi tehdä/päättää/ilmaista kulkematta matkaa, joka lopputulokseen vie. Tämä polun käsite on tuttu monesta filosofiastakin ("ei lopputulos, vaan matka"), joka ilmenee myös tutkimustyössä. Täällä suositaan lisensiaatin töiden tekemistä, sen takia että se on hyvä tapa saada paketoitua tekemäänsä työtä ennen varsinaista koetosta eli väitöskirjan kirjoittamista. Suomalaiset voisivat nähdä lisurin lisätyönä, täällä se tarkoittaa oman tieteellisen työn jatkojalostamista ja jäsentämistä.

Kyllä sitä mainosbrosyyreiden sekä sään lisäksi muutakin samanlaista löytyy - Vappu juhlitaan - tosin ehkä Tamperetta rankemmin. Opiskelijat ympäri Ruotsia kerääntyvät tänne chillailemaan, juhlimaan ja laskemaan jokea tekemillään härveleillä. Vapunviettoon näyttää kuuluvan myös yliopiston pihalla pelattava släptti. Näyttää sille että suuri osa meidän suomalaisten perinteistä saattaakin olla kotoisin Ruotsista...Hernekeittoa ja pannukakkua saa, nääs, torstaisin!

Splättiä yliopiston pihalla (Paintball is one of the university student's 1st of May traditions in Uppsala)

Ehkä suomalaisia vaivaa todellakin naapurikateus - varsinkin kun huomioidaan, että sille on todennäköisesti hyvät syytkin historiassamme. Onhan trekrunor vienyt kullan monesti riipaisevan rankasti leijonien edestä ja toisaalta sivistyksenkin alkulähteet ovat lahden länsipuolella. Ei ihme, että on paasattu pakkoruotsista vapauttamista, mutta toisin ilmaistuna ruotsinkieli on syvimmältä olemukseltaan ollut sivistyskieli suomalaisille. Jotka kateusmäärää voidaan nostaa vielä asteen verran, totean vielä että täällä osataan englantiakin paremmin kuin Suomessa. Mutta toisaalta - säässä ei ole juuri kehumista, mutta missäpä olisi.

Från Karasek-Theorell till Csikszentmihalyi

Näin on saatu alkuun kahden kuukauden Uppsalan reissu, joka siis liittyy osana projektiin jossa työskentelen Tampereen teknillisellä yliopistolla. Asustelen aivan keskustan tuntumassa mukavassa kolosessa, josta töihin, Uppsalan yliopiston Människa-Datorinteraktionin laitokselle, on noin kolmisen kilometriä. Sanoivat töissä, että käveleminen vie liikaa aikaa ja on kuulema epäkäytännöllinen tapa liikkua Uppsalassa. Ostin sitten kirkuvanpunaisen fillarin. Nääh...kuulema Uppsalassa fillarisi varastetaan ennemmin tai myöhemmin. Todennäköisyys sille, että se varastetaan kahden kuukauden aikana toivottavasti on pieni. Ajattelin kiinnittää sen ketjulla aina viereiseen pyörään kiinni. Toisekseen ajattelin parkkeerata sen aina paremman fillarin viereen, joka on mukavampi anastuskohde. Nyt työasioihin päästään nopsasti ja mukavasti.

Expeditio, jos nyt näin leikkisästi sitä kutsuisi, suuntautuu kohti työn mukavuutta, jota voidaan hallita parantamalla tilannetajua sekä huomioimalla Karasek-Theorellin näkemys mielyttävän työn alueesta. K-T:n mukaan subjektiivisesti koetun työn vaatimuksien ja työntekijän subjektiivisesti koetun hallinankokemuksen välillä on yhteys. Kovat työn asettamat vaatimukset kuten suuri määrä työtehtäviä sekä aikapaineet johtavat stressiin, mikäli hallinnankokemus puuttuu. K-T:n malliin on yhdistetty myöhemmin sosiaalisen tuen ulottuvuus. Työntekijän taustalla olevan hyvä sosiaalinen tuki saa hänet mieltämään koetun stressin alhaisemmaksi kuin ilman tukea. Toisaalta sosiaalisen tuki voi olla myös stressin aiheuttaja. Alla vielä kuvatus. Jos et saanut mitään tolkkua, ei se mitään, sitten voit kysyä lisää tai lähettää kommentin.

Koetun tuen oikeassa suhteessa vaateisiin on myös koettu kontrolli hyvä (ulkokehä) ja työ on mielekästä. Karasek ja Theorell tutkivat alunalkaen stressaavan työn vaikutusta sydämeen ja totesivat että huono tuki, alhainen koettu kontrolli ja suuret vaatimukset aiheuttivat fyysisiä oireita. Flow-kokemukselle (M.Csikszentmichalyi) on mielestäni paremmat olemassa olon mahdollisuudet kun tuke ja kontrolli ovat olemassa. Myös M.Csikszentmichalyi painottaa kontrollin tunteen tärkeyttä.

Olen tutustunut toistaiseksi vähänlaisesti nähtävyyksiin, joten en liitä mukaan mitään hienoja valokuvia kuvankauniista ja keväisestä Uppsalasta, jossa puut silmuilevat ja pilkahtelevat vihreitä pieniä lehtiä. Mutta sen sijaan, tutustuin keksipakettiin, jossa on mukavasti braillekirjoituksella sisältö.

Braillea keksipaketissa

Ei hassumpaa eräänlaista saavutettavuutta ja käytettävyyttä tuokin, mutta eiköhän nykypäivänä jo voida kehitellä tehokkaampia tietoteknisiä välineitä myös sokeille tai osittain sokeutuneille ostoksien suorittamista varten. Emme voi olettaa puolisokeiden vanhuksien opettelevan braillea, jos meidän nuortenkin on joskus niin tuskallista raahautua tenttikirjojen pariin.

Takaisin sorvin ääreen etsimään tietoa mukavasta työstä ja toisaalta siitä miten stressaavia tekijöitä voidaan vähentää erilaisten käyttöliittymien kautta tapahtuvassa työskentelyssä.