Thursday, September 28, 2006

Frustraatiota tietokoneista

Ceaparu et al [1] mukaan tietokoneiden ja muun teknologian käyttöön liittyvä frustraatio aiheutuu mm. käyttäjän tai koneen virheestä ja pitkistä latausajoista. Frustraation määrä on suhteessa käyttäjän tavoitteen tärkeyteen eli mitä korkeampi koettu tärkeys on, sen korkeampi on myös mahdollinen koettu frustraatio myös. Edellisen tutkimuksensa perusteella suurimman osan virheistä aiheuttavat webbiselaimet, email- ja tekstinkäsittelyohjelmat. Ihmisten työajan hävikki johtuen frustraatioon kuluvasta ajasta on tutkimuksen mukaan 47-53% käytetystä ajasta PC:n kanssa. Prosentuaalinen osuus on hyvin suuri ja siitä aiheutuvat taloudelliset kustannukset myös. Lisäksi nämä frustraatiotekijät lisäävät työstä aiheutuvaa stressiä.

Työssä käytettyjen työvälineiden tarkoitukseen sopivuus on merkittävä osatekijä työviihtyvyyden ja -tulosten kannalta. Esimerkiksi "antiikkiset" PC:t, varusteittuna uusilla käyttöjärjestelmillä, ovat omiaan ärsyttämään käyttäjiä aiheuttamalla pitkiä vasteaikoja ja tiuhaa kaatumis/jumittumistahtia. Lisänsä käyttäjien turhautumiseen tuo tietojärjestelmien kehittämisen nykymenetelmät, jotka ovat varsin suppeita - esimerkiksi ihmisen lyhyen muistin kuormittumista harvoin edes hoksataan ajatella ja etenkin erityisryhmien mm. ikääntyvien erikoistarpeet unohtuvat kokonaan. Käyttäjä ei todellakaan ole tyhmä - hänellä on vain erilainen ajatusmaailma ja kyvyt kuin teknisesti orientoituneella suunnittelijalla. Nykytilanne tarjoaa mahdollisuuden hyötyä sosiologian, antropologian ja psykologian osaamisesta myös tekniikan tiedeyliopistoissa.

Tietotyö ja teollinen elinympäristö pyrkivät muokkaamaan ihmistä nopeammin kuin mikään on koskaan aiemmin sitä muokannut. Tekniikka ja teknologia tulisi ennen kaikkea valjastaa hyödyksemme siten, että balanssi ihmisen voimavarojen ja tekniikasta saatavan tuen välillä voisi säilyä.

[1] Ceaparu, Lazar, Bessiere, Robinson, Schneiderman. Determining Causes and Severity of End-User Frustration. Int. J of Human-Computer Interaction. 2004.