Managing Existing Chaos

On hiukan kummallista, että ihmisen tulisi sopeutua olemassa oleviin tietoteknisiin ratkaisuihin, varsinkin kun ratkaisut ovat mukautuvampia ja helpommin muutettavia kuin ihmiset. Uppsalassa otettiin vast'ikään käyttöön potilastietojärjestelmä, jonka tarkoituksena oli yhdistää kunnan julkisen sairaanhoidon eri osastojen potilastietokannat samaan järjestelmään. Projektia alotettaessa (noin vuonna 2001) konsultoitiin myös Uppsalan yliopisto HCI (Human Computer Interaction) -laitokselta projektin onnistumistodennäköisyyttä, joka arvioitiin nollaksi. Nollaksi siksi, että projekti yksinkertaisesti sisälsi liian monia ongelmia ja haasteita, jotta ne voitaisiin ratkaista kertarysäyksellä.

Tämän viikon Upsala Nya Tidningenissä asiaa puidaan. Järjestelmä, joka tähän mennessä on maksanut noin 24 milj. euroa, on aiheuttanut potilastietojen sekoittumisen, terveistä on tullut yllättäen psyykkisesti sairaita, ja henkilökunnan stressi ja sitä kautta poissaolot ovat lisääntyneet. Potilaat ovat lisäksi valittaneet henkilökunnan keskittyvän enemmän tekniikan hallintaan kuin potilaisiin. Kukapa päästäisi dementikkomummoaan lekurille, jos järjestelmät sekoittavat potilastietoja. Toisaalta kukapa lekuri uskaltaa määrätä hoitoakaan, jos ei ole mitään varmuutta tietojen asianmukaisuudesta.

Kyky suunnitella tuotteita ihmisille ei näytä olevan synnynäinen ominaisuus, taitoa tulisi opettaa. Ainakin Cambio Healtcare Systems -firman suunnittelijoille se ei olisi pahitteeksi. Suunnittelijat tuskin tiedostavat laajempaa vastuuta, joka heillä on tuotteen käytön kokonaismukavuudesta. Toisaalta uskon että hyvä ohjelmistosuunnittelija huomioi myös loppukäyttäjän tuotesuunnittelussa tai ainakin rehellisesti tiedostaa haasteen ja palkkaa käytettävyysasiantuntijan. Ruotsin Arbetsmiljöverket (vapaa suom. Työympäristölautakunta) uhkaa em. tietojärjestelmän valmistajaa noin 20 000 euron sakoilla rikoksesta työympäristölakia vastaan. Lait lienevät minimirajat, joiden tarkoituksena olisi taata asianmukaiset olosuhteet. Työympäristön IT-systeemin kohdalla lait ovat vielä hyvin alkutekijöissään, mutta niiden osuus lisääntynee, mikäli tämänkaltaiset laiminlyönnit lisääntyvät. Jotta maailma ei näyttäisi pelkästään "synkälle" päätin tutustua Linnéen, joka asusti Uppsalassa.

299 vuotta sitten uppsalainen Linnaeus kehitti loogisen eläin- ja kasvikunnan nimeämiskäytänteen korvaamaan antiikkisen luokittelujärjestelmän. Keskiajalle saakka kasvit jaettiin kreikkalaisen Theophrastuksen (300 ekr) mukaan puihin, puskiin, puolipuskiin ja yrtteihin, jotka edelleen jaettiin lehden muodon, kasvupaikan ja eliniän mukaan. Dioscorides (77 jkr) tarkensi vielä jakoa lisäämällä siihen aromaattiset, keittiö- ja lääkekasvit. Tällä jaolla pärjättiin pitkään, kunnes von Linné ratkaisi entisen järjestelmän kumuloituvan monimutkaisuuden esittelemällä Systema Natvraen (1735). Lisäksi Linnélle esitteli ekologisen ajattelutavan ensimmäistä kertaa.

Vivat Linnaeus! Hepun historia on tutustumisen väärti. Alun alkaen pappissukuun syntyneen piti jatkaa perinnettä, mutta tuli jossain vaiheessa toisiin aatoksiin. Henkilökohtainen fiksaation ja sen toteuttamisen ansiosta hän elää vielä tänäänkin. Linné loi järjestystä kaaokseen käyttämällä siihen omaa aikaansa. Aika on kuin energiaa, joka mahdollistaa esimerkiksi molekyylien rakentumisen kaaoksen kustannuksella.

Jokainen tutkija pyrkii omalta osaltaan luomaan järjestystä vallitsevaan kaaokseen. Tosin kuinkahan usein lopputulos onkin yhtä kuin lisää kaaosta kokonaisuuden kannalta katsottuna. Yksilötasolla kaaoksesta on kuitenkin päästävä eroon tai sitä on hallittava tavalla tai toisella, jotta yksilön toiminta on mahdollista niin tutkimuksen kuin arkielämänkin tasolla. Tosin oma tutkimukseni ja artikkelin kirjoittaminen täällä näyttää olevan ainakin osittain kaaosta. Usein eteneminen on kompromissien tekemistä ja kenties tyytymistä ratkaisuihin, joita voidaan pitää kelvollisina joskaan ei täydellisinä. On hyvin harvoja asioita, joissa kannattaa toimia perfektionistin tarkkuudella - ellei se perfektionismi sitten ole henkilökohtainen tapa luoda järjestystä kaaokseen eli hallita sitä. Kaaoksen olemassaolo mahdollistaa sen, että voimme ylittää rajojamme ja tunnistaa rajallisuutemme.

Hyvää helatorstaita!

Perjantaina olin puolityöpäivää katselemassa ohitusleikkausta, jossa ohitettiin kolme sepelvaltimotukosta. Yllätyin siitä, että leikkaus oli miltei veretön. Toisin oli joskus aikakaudella miekka ja kirves, jolloin leikkauksessa saattoi kulua useita kymmeniä litroja siirtoverta. Mielikuvani sydämmestä mukavana, väsymättömänä punaisena möykkynä rinnassa konkretisoitui. Nykyään mielikuvani edustaa rumaa rasvaihramöykkyä. Ehkä se sydänkin pulskistuu ja kalkkeutuu, jos takapuoli leviää ja maha kasvaa.

Leikkauksen aikana ruumiinlämpö laskettiin kolmenkympin tietämiin, jotta elimistön hapenkäytön vähennyttyä murto-osaan tavallisesta voitaisiin vähentää ulkoisesti ylläpidetyn verenkierron aiheuttamaa rasitusta. Lisäksi pysäytetyn sydämmen lämpötila laskettiin kymmeneen asteeseen, jotta se kestää hapettomia olosuhteita leikkauksen aikana. Lämpötilan noustamisen jälkeen leikkauksen lopussa rasvamöykky alkoi spontaanisti sykkiä. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, joka vahvistaa käsitystäni siitä, että elämä on meissä kumman sitkeässä kiinni fyysisellä tasolla aikansa. Me voimme tosin valinnoillamme edistää sen loppumista tavanomaista aiemmin.

Yliopistokulttuuri on jossain määrin erilaista täällä kuin Tampereen teknillisellä yliopistolla. Tutkijoiden ja opiskelijoiden välinen vuorovaikutus on vähäisempää, ja rajoittuu pitkälti kursseihin ja opinnäytetöiden ohjaamiseen. Opiskelijat ovat täällä vain satunnaisesti harjoittelussa kesällä, eikä heitä ole miltei jatkuvasti assareina kursseilla kuten TTY:llä. Toisaalta tutkijoille pääasia on väitöstyön tekemisen kautta kouluttautuminen tutkijaksi. Määräaikaisia projektitutkijoita en ole tavannut. Tämä viitannee siihen, että yliopiston rahottaessa osan opinnoista tutkimustehtäviin haetaan ja valikoidutaan. Esimerkinomaisesti yhtä jatkotutkijan paikkaa haki yli 30 hlö, ja meneilläänoleva hakuprosessi on kestänyt jo reilun kuukauden. Jatko-opinnot ovat siis ennenkaikkea koulutus tutkijan ammattiin.

Muuttaessa ulkopaikkakunnalle tai ulkomaaille saakka löytyä pieniä arkielämän kummallisuuksia. Kummallisuudet ovat varmastikin Ruotsissa pienempiä kuin Intiassa. Mutta esimerkiksi tullessani Ruotsiin meni muutama päivä bongata niinkin tavanomainen asia kuin roskis. En nähnyt missään ulkona roskiskatosta. Lopulta kun roskavuori melkein alkoi huolestuttavasti itsestään vyöryä kohti ulko-ovea rohkaistuin ja kysyin työkaveriltani asiaa. Hän esitteli minulle yhden nerokkaimmista ruotsalaisista patentoituista ratkaisuista carbage chuken. Roskaputki sijaitsee kerrostalon rappukäytävässä, ja siihen voi tiputtaa kätevästi roskat töihin lähtiessään.

Loistava ja helpottava ruotsalainen keksintö, joka ei ole päässyt leviämään laajemmalle. HSB patent -teksti ja kahva eivät olleet kyllin intuitiivisia, jotta olisin heti keksinyt luukun olevan roskaputki, jonne kotitalousjätteet tiputetaan.

Uppsalan yliopistosta uutisoitiin Uppsala Tidningenissä yllättävä lomautustapaus. Yliopiston 50 työntekijää lomautettiin ilman suurempia keskusteluja. Lomautukset hoidettiin kyseisten reesus-ressujen kohdalla eläkejärjestelyin. Tosin apinoille etsitään yhä sijoituspaikkaa.

Smålantilaista herkkua

Viikon aikana olen pohtinut, millä perustein murskalaitteet ja junaliikenteen valvontakeskukset voidaan luokitella Vicenten mukaan monimutkaisiksi sosioteknisistä systeemeiksi (Vicente on tutkinut työtä kognitiivisen analyysin avulla. Lisätietoja aiheesta hänen kirjassaan Cognitive Work Analysis). Vicente tunnistaa monimutkaisten systeemien koostuvan mm. systeemin ajanmukaan vaihtuvasta tilasta, maantieteellisestä hajautuneisuudesta, sosiaalisten suhteiden monimutkaisuudesta, systeemin tilasta saatavan tiedon epätäsmällisyydestä, satunnaisista häiriötilanteista jne. Lukiessani määritteitä en voinut välttyä ajatukselta, että Vicenten kuvaamat tekijät ovat läsnä myös monimutkaisissa projekteissa. Esimerkiksi globaali tuotekehitysprojekti, jonka osaprojektit ja työntekijät ovat maantieteellisesti hajallaan, ja jossa yhden osapuolen virhe johtaa muutoksiin koko projektissa, voidaan luokitella monimutkaisesti Vicenteä soveltamalla.

Kielitaidon taso voi saattaa hassuihin tilanteisiin - lenkiltä tullessani vanha nainen tympääntyi minuun, kun ei saanut haluamaansa palautetta. Täti pyyti kantamaan ostoskassit autosta ulos, mutta minulta jäi pätkä lausetta rekisteröimättä kuunnellessani musiikkia, ja loput lauseesta taisi joutua väärään osoitteeseen, kun kuuleminen ei johtanut ymmärrykseen. Paras tapa toimia on livetä nopeasti kotioven taakse, mikäli oletetaan, että käsilaukku heiluu jo. Onneksi ei heilunut ja sain sen verran selvää kysymällä, että ostoskassit tuli kannettua hänen puolestaan. Näinhän ei olisi käynyt, jos minuun olisi tatuoitu "...finne talar inte..." Hetki sitten tympääntynyt täti olikin nyt jo ihan eri mielellä, kun oli tajunnut etten ole paikallisia. Näitä väärinkäsityksiä sattuu, vaikka puhuisimme samaa kieltä. Ruotsissa näyttää olevan useita murteita, ja ihan sujuvasti korva ei totu jatkuvasti vaihtuvaan murteeseen kahvipöydässä.

Mennä viikolla tutustuin myös paikalliseen postilaitokseen. Postitin äitienpäiväkorttia ja postimerkkejä etsiessäni selvisi, että postitoimisto on vihonviimeinen paikka etsiä niitä. Toisekseen postimies kuljettaa paketin kotiin riippumatta onko asianomainen kotona ja mahtuuko se oviluukusta sisään. Mikäli vastaanottaja ei ole kotona, ripustetaan paketti muovikassissa ovenkahvaan odottamaan kotiintulijaa, joka voi poimia rappukäytävästä omaisuutensa kätevästi kotiin tullessaan.

Menneisyys - emme ole olleet siellä kun se tapahtui, mutta rakennamme omat merkimme sen jäänteiden rinnalle. Tulevaisuus...

Mikäli kiinnostaa mainitsemani ruotsalainen herkku, Smålantilainen juustokakku, niin pieni kuuklaus paljasti Ruotsin parhaan kakun sijainnin. Kakku on aiemmin tarjottu varsinkin häissä, ja ei ihme kun katselee ainesosia. Suomensin reseptin, mutta en ole kokeillut sitä. Työkaverin mukaan hyvää tulee.

6 l maitoa
6 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
5 dl vispikermaa
1 1/3 dl sokeria
2 rkl juustonjuoksutinta
5 mantelia (kuorittuina ja jauhettuina)

Valmistus: Lämmitä maito 37 C. Vispaa jauhot litraan maitoa ennen kuin sekoitat ne koko maitomäärään. Lisää juoksutin. Anna maidon hyytyä (½ - 1 h). Sekoita juustomassaa sen verran, että se jakautuu osiin. Siirrä massa liinalle ja anna valua. Lisää massaan kananmunat, kerma, sokeri ja mantelit. Laita isossa vuoassa uuniin (175 C). Pinnan saatua väriä, ota pois uunista (paistoaika on n. 1 h). Reseptiä voi muunnella makuaineiden osalta haluamallaan tavalla. Kakku nautitaan vasta seuraavana päivänä, lämpimänä tai viileänä hillon kera.

Toimistotyötä ja kahvia

Uppsalan yliopistolla on pitkä sarka mm. toimistotyön, stressin, IT:n käytön ja niiden vaikutuksien tutkimisessa. Osittain työ pohjautuu Karasek-Theorellin näkemykseen (tutkimus löydettävissä mm. Vicenten kirjasta Cognitive Work Analysis) subjektiivisesti koetun vaatimuksen, kontrollin ja stressin vuorovaikutuksesta, jota Åborgin on soveltanut. Åborgin mukaan yli 6 h/pv voidaan pitää eräänlaisena rajapyykkinä, jonka jälkeen näyttöpäätetyön haitat kasvavat huomattavasti. (7.45-6) h = 1.45 h - vain 1.45 h muuta kuin näyttöpäätteen tuijotusta ja hiirellä leikkimistä. Jos työskennellään 7 h ruudun ääressä per päivä ei aikaa edes jää oleellisten sosiaalisten kontaktien muodostumiselle, jotka voivat tietyissä tilanteissa olla tärkeitä. (Carl Åborg muuten väitteli aiheesta Uppsalan yliopistossa 2002)

Kesäisiä tunnelmia - nyt on viikon verran ollut reilua kahtakymmentä, ehkä 24 C korkeimmillaan.

Mitä muuta tulisi tehdä tai olla tekemättä? No tietenkin juoda kahvia! Täällä se tule ainakin suoritettua kaksi-kolmekertaa työpäivän aikana. Täällä on nimittäin viralliset kahvitauot klo 9 ja 15, jolloin kaikki istuvat kahvipöydässä juttelemessa ankeriaista ja smålantilaisesta juustokakusta. Kahvin nauttiminen on erään tutkimuksen mukaan ensisijainen antioksidanttien lähde amerikkalaisille. Samaa trendiä ennustetaan myös Britteihin tulevaisuudessa. Mutta toisaalta yli neljä kupposellista mustaa lientä korreloi positiivisesti naisten osteoporoosin kanssa viimeisimpien Uppsalassa tehtyjen tutkimuksien mukaan. Yltäkylläisyyden keskellä valitsemme syödä kehnosti, vaikka tarjolla on parempi valikoima kuin koskaan aiemmin. Tosin luonto on monellakin tapaa fiksu ja sisällyttänyt kasveihin, juuriin sekä hedelmiin suurimman osan meille pakollisista hiven- ja ravinneaineista. Joskus sitä vaan ihmettelee järjellisen olennon taipumusta tavoitella mielihyvän kokemuksia riippumatta seurauksista. No se smålantilainen juustokakku oli todella makoisaa. Mmm...mmm.... lounas yliopistoravintolassa jäikin sitten väliin.

Uppsalassa on puhuttu pääasiassa englanninkieltä, tosin kahvipöytäkeskustelut ja raportit ovat ruotsiksi. Tapa ääntää ruotsia on erilainen kuin mitä Suomessa ruotsinkielen tunneilla on oppinut ja tutkimustyöpainotteisessa työssä ei avaudu monia päivittäisiä tilanteita harjoitella kielitaitoa, mikä sinänsä on hiukan harmillista. Tosin asiaa kompensoivat yhteiset kahvitauot ja lounaat. Työssäni olen päässyt tutustumaan mielenkiintoisiin sovellusalueisiin kuten junaliikenteen valvontakeskukset, junan ohjaamot ja laivojen komentosillat.