On hiukan kummallista, että ihmisen tulisi sopeutua olemassa oleviin tietoteknisiin ratkaisuihin, varsinkin kun ratkaisut ovat mukautuvampia ja helpommin muutettavia kuin ihmiset. Uppsalassa otettiin vast'ikään käyttöön potilastietojärjestelmä, jonka tarkoituksena oli yhdistää kunnan julkisen sairaanhoidon eri osastojen potilastietokannat samaan järjestelmään. Projektia alotettaessa (noin vuonna 2001) konsultoitiin myös Uppsalan yliopisto HCI (Human Computer Interaction) -laitokselta projektin onnistumistodennäköisyyttä, joka arvioitiin nollaksi. Nollaksi siksi, että projekti yksinkertaisesti sisälsi liian monia ongelmia ja haasteita, jotta ne voitaisiin ratkaista kertarysäyksellä.
Tämän viikon Upsala Nya Tidningenissä asiaa puidaan. Järjestelmä, joka tähän mennessä on maksanut noin 24 milj. euroa, on aiheuttanut potilastietojen sekoittumisen, terveistä on tullut yllättäen psyykkisesti sairaita, ja henkilökunnan stressi ja sitä kautta poissaolot ovat lisääntyneet. Potilaat ovat lisäksi valittaneet henkilökunnan keskittyvän enemmän tekniikan hallintaan kuin potilaisiin. Kukapa päästäisi dementikkomummoaan lekurille, jos järjestelmät sekoittavat potilastietoja. Toisaalta kukapa lekuri uskaltaa määrätä hoitoakaan, jos ei ole mitään varmuutta tietojen asianmukaisuudesta.
Kyky suunnitella tuotteita ihmisille ei näytä olevan synnynäinen ominaisuus, taitoa tulisi opettaa. Ainakin Cambio Healtcare Systems -firman suunnittelijoille se ei olisi pahitteeksi. Suunnittelijat tuskin tiedostavat laajempaa vastuuta, joka heillä on tuotteen käytön kokonaismukavuudesta. Toisaalta uskon että hyvä ohjelmistosuunnittelija huomioi myös loppukäyttäjän tuotesuunnittelussa tai ainakin rehellisesti tiedostaa haasteen ja palkkaa käytettävyysasiantuntijan. Ruotsin Arbetsmiljöverket (vapaa suom. Työympäristölautakunta) uhkaa em. tietojärjestelmän valmistajaa noin 20 000 euron sakoilla rikoksesta työympäristölakia vastaan. Lait lienevät minimirajat, joiden tarkoituksena olisi taata asianmukaiset olosuhteet. Työympäristön IT-systeemin kohdalla lait ovat vielä hyvin alkutekijöissään, mutta niiden osuus lisääntynee, mikäli tämänkaltaiset laiminlyönnit lisääntyvät. Jotta maailma ei näyttäisi pelkästään "synkälle" päätin tutustua Linnéen, joka asusti Uppsalassa.
299 vuotta sitten uppsalainen Linnaeus kehitti loogisen eläin- ja kasvikunnan nimeämiskäytänteen korvaamaan antiikkisen luokittelujärjestelmän. Keskiajalle saakka kasvit jaettiin kreikkalaisen Theophrastuksen (300 ekr) mukaan puihin, puskiin, puolipuskiin ja yrtteihin, jotka edelleen jaettiin lehden muodon, kasvupaikan ja eliniän mukaan. Dioscorides (77 jkr) tarkensi vielä jakoa lisäämällä siihen aromaattiset, keittiö- ja lääkekasvit. Tällä jaolla pärjättiin pitkään, kunnes von Linné ratkaisi entisen järjestelmän kumuloituvan monimutkaisuuden esittelemällä Systema Natvraen (1735). Lisäksi Linnélle esitteli ekologisen ajattelutavan ensimmäistä kertaa.
Jokainen tutkija pyrkii omalta osaltaan luomaan järjestystä vallitsevaan kaaokseen. Tosin kuinkahan usein lopputulos onkin yhtä kuin lisää kaaosta kokonaisuuden kannalta katsottuna. Yksilötasolla kaaoksesta on kuitenkin päästävä eroon tai sitä on hallittava tavalla tai toisella, jotta yksilön toiminta on mahdollista niin tutkimuksen kuin arkielämänkin tasolla. Tosin oma tutkimukseni ja artikkelin kirjoittaminen täällä näyttää olevan ainakin osittain kaaosta. Usein eteneminen on kompromissien tekemistä ja kenties tyytymistä ratkaisuihin, joita voidaan pitää kelvollisina joskaan ei täydellisinä. On hyvin harvoja asioita, joissa kannattaa toimia perfektionistin tarkkuudella - ellei se perfektionismi sitten ole henkilökohtainen tapa luoda järjestystä kaaokseen eli hallita sitä. Kaaoksen olemassaolo mahdollistaa sen, että voimme ylittää rajojamme ja tunnistaa rajallisuutemme.
No comments:
Post a Comment