Ruotsin reissulta on palattu takaisin Suomeen. Ja pienoiseen sähläykseen meni ensimmäinen kuukausi. Nyt alkaa olla taas asiat sillä mallilla, että energiaa riittää harrastuksille. Muuttaminen ja remontointi voivat sitten olla täyttä kaaosta. Kaaosmittarini näytti aseikolla 0-10 jo lukemaa 6; jääkaapista oli vaikea löytää ruokaa siirtämättä 10 tavaraa tieltä päästäkseen jääkaapille saakka sen lisäksi, että jääkaapille menon keskeytyi jatkuvasti = +1 aste edelliseen.
Ehdin viettää jo kesälomaakin, jonka aikana tutustuin Ahvenanmaahan fillarilla. Reissun aikana paljastui, että saarella eletään "eilistä"; Mannermaalainen Hesari tuodaan saarelle päivän myöhässä. Ah, mikä ihanuus olikin saada Turun juna-asemalla päivän Hesari käsiin. Kaupat saaristossa olivat osittain kuin 80-luvulta. Muistan pienenä asioineeni isäni kanssa samankaltaisessa kyläkaupassa kuin esimerkiksi eräs kauppa Brändön saarella. Kaikkea perustavaraa löytyi aina näkkileivästä muttereihin. Perustavaraa, ei siis mitään erikoistuotteita, joita saa vaikkapa kolmen koon marketista.
Saaristo on sen verran pienikokoinen, että fillari on sovelias kulkuväline. Tosin jostakin esitteestä sain virheellisen tiedon siitä, että Ålanti olisi tasaista maastoa. Ehkä se ei Norjaakaan ole, mutta kyllä siellä niitä mäkiäkin on. Päivämatkaksi tuli noin 30-50 km, joka vaikutti ihan soveliaalle matkalle. Aikaa jäi myös muuhun kuin polkemiseen. Maarianhaminan leirintäalue ja Mariebad ovat mainioita palveluiltaan. Myös Brändön campingalue ansaitsee erikoismaininnan ystävällisen ja monipuolisen palvelun tarjoavana edullisena leirintäalueena. Tosin maa Brändössä oli kivikkoista, ja teltanpystytys varsin haasteellista.
Ehdin viettää jo kesälomaakin, jonka aikana tutustuin Ahvenanmaahan fillarilla. Reissun aikana paljastui, että saarella eletään "eilistä"; Mannermaalainen Hesari tuodaan saarelle päivän myöhässä. Ah, mikä ihanuus olikin saada Turun juna-asemalla päivän Hesari käsiin. Kaupat saaristossa olivat osittain kuin 80-luvulta. Muistan pienenä asioineeni isäni kanssa samankaltaisessa kyläkaupassa kuin esimerkiksi eräs kauppa Brändön saarella. Kaikkea perustavaraa löytyi aina näkkileivästä muttereihin. Perustavaraa, ei siis mitään erikoistuotteita, joita saa vaikkapa kolmen koon marketista.
Saaristo on sen verran pienikokoinen, että fillari on sovelias kulkuväline. Tosin jostakin esitteestä sain virheellisen tiedon siitä, että Ålanti olisi tasaista maastoa. Ehkä se ei Norjaakaan ole, mutta kyllä siellä niitä mäkiäkin on. Päivämatkaksi tuli noin 30-50 km, joka vaikutti ihan soveliaalle matkalle. Aikaa jäi myös muuhun kuin polkemiseen. Maarianhaminan leirintäalue ja Mariebad ovat mainioita palveluiltaan. Myös Brändön campingalue ansaitsee erikoismaininnan ystävällisen ja monipuolisen palvelun tarjoavana edullisena leirintäalueena. Tosin maa Brändössä oli kivikkoista, ja teltanpystytys varsin haasteellista.
Silmiinpistävin asia oli Ruotsin lipun runsas liputus. Siellä missä salkoon oli nostettu sinivalkoinen ei viereltä oltu unohdettu naapurimaan sinikeltaista.Matkan loppupuolella, Turussa, tahaton tilannekomiikka yllätti:
Epäilyttävännäköinen mies lähestyy suojatien yli ystävääni.
- Missä täällä on lähin kapakka, kysyy lähestyvä mies.
- En ole paikallisia, sanoo ystäväni.
Mies näyttää lähentyvän ystävääni liiaksi ja pikaistuksissani hoksaan tien toisella puolen Paviaani-nimisen baarin.
-Kato tuolla, Paviaani, tien toisella puolella, huudahdan ja kiskon hekottelevaa ystävääni tien toiselle puolelle.
No comments:
Post a Comment