Hyvää helatorstaita!

Perjantaina olin puolityöpäivää katselemassa ohitusleikkausta, jossa ohitettiin kolme sepelvaltimotukosta. Yllätyin siitä, että leikkaus oli miltei veretön. Toisin oli joskus aikakaudella miekka ja kirves, jolloin leikkauksessa saattoi kulua useita kymmeniä litroja siirtoverta. Mielikuvani sydämmestä mukavana, väsymättömänä punaisena möykkynä rinnassa konkretisoitui. Nykyään mielikuvani edustaa rumaa rasvaihramöykkyä. Ehkä se sydänkin pulskistuu ja kalkkeutuu, jos takapuoli leviää ja maha kasvaa.

Leikkauksen aikana ruumiinlämpö laskettiin kolmenkympin tietämiin, jotta elimistön hapenkäytön vähennyttyä murto-osaan tavallisesta voitaisiin vähentää ulkoisesti ylläpidetyn verenkierron aiheuttamaa rasitusta. Lisäksi pysäytetyn sydämmen lämpötila laskettiin kymmeneen asteeseen, jotta se kestää hapettomia olosuhteita leikkauksen aikana. Lämpötilan noustamisen jälkeen leikkauksen lopussa rasvamöykky alkoi spontaanisti sykkiä. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, joka vahvistaa käsitystäni siitä, että elämä on meissä kumman sitkeässä kiinni fyysisellä tasolla aikansa. Me voimme tosin valinnoillamme edistää sen loppumista tavanomaista aiemmin.

Yliopistokulttuuri on jossain määrin erilaista täällä kuin Tampereen teknillisellä yliopistolla. Tutkijoiden ja opiskelijoiden välinen vuorovaikutus on vähäisempää, ja rajoittuu pitkälti kursseihin ja opinnäytetöiden ohjaamiseen. Opiskelijat ovat täällä vain satunnaisesti harjoittelussa kesällä, eikä heitä ole miltei jatkuvasti assareina kursseilla kuten TTY:llä. Toisaalta tutkijoille pääasia on väitöstyön tekemisen kautta kouluttautuminen tutkijaksi. Määräaikaisia projektitutkijoita en ole tavannut. Tämä viitannee siihen, että yliopiston rahottaessa osan opinnoista tutkimustehtäviin haetaan ja valikoidutaan. Esimerkinomaisesti yhtä jatkotutkijan paikkaa haki yli 30 hlö, ja meneilläänoleva hakuprosessi on kestänyt jo reilun kuukauden. Jatko-opinnot ovat siis ennenkaikkea koulutus tutkijan ammattiin.

Muuttaessa ulkopaikkakunnalle tai ulkomaaille saakka löytyä pieniä arkielämän kummallisuuksia. Kummallisuudet ovat varmastikin Ruotsissa pienempiä kuin Intiassa. Mutta esimerkiksi tullessani Ruotsiin meni muutama päivä bongata niinkin tavanomainen asia kuin roskis. En nähnyt missään ulkona roskiskatosta. Lopulta kun roskavuori melkein alkoi huolestuttavasti itsestään vyöryä kohti ulko-ovea rohkaistuin ja kysyin työkaveriltani asiaa. Hän esitteli minulle yhden nerokkaimmista ruotsalaisista patentoituista ratkaisuista carbage chuken. Roskaputki sijaitsee kerrostalon rappukäytävässä, ja siihen voi tiputtaa kätevästi roskat töihin lähtiessään.

Loistava ja helpottava ruotsalainen keksintö, joka ei ole päässyt leviämään laajemmalle. HSB patent -teksti ja kahva eivät olleet kyllin intuitiivisia, jotta olisin heti keksinyt luukun olevan roskaputki, jonne kotitalousjätteet tiputetaan.

Uppsalan yliopistosta uutisoitiin Uppsala Tidningenissä yllättävä lomautustapaus. Yliopiston 50 työntekijää lomautettiin ilman suurempia keskusteluja. Lomautukset hoidettiin kyseisten reesus-ressujen kohdalla eläkejärjestelyin. Tosin apinoille etsitään yhä sijoituspaikkaa.